|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Klinkman: Ne toimitti yleensä hyvää, yleensä niin kun hyvälaatuista, että niillä oli ihan, se oli vähän silloin aikoinaan PDM Philips Dupont. Olen käynyt niiden tehtaallakin ja me ostettiin joku määrä pannukakkuja niiltä ja se oli ihan OK se. Ne testaukset ja drop out testaukset mitä me tehtiin sillon. Mutta niillä ei ollut mikään selkeä linja niin kuin Basfin ja Agfa, että ne halus vaan myydä priimatavaraa, että niillä oli just tämmöinen B-linjakin mikä meni ulos niiden tehtaalta eri nimellä, mutta just niin kun Philips nimellä PDM nimellä meni mun tietääkseni ainoastaan hyvä tavara.
Syyttäjä: Mainitaanko siinä laskussa, että se olisi B Gradea tai E Gradea tai että se oli sekundaa laadultaan?
Klinkman: Ei mitään semmoista ole mainittu, se on vain PDM E60 ei mitään HG ei mitään semmoista.
Syyttäjä: Olisiko mahdollista, että se laadultaan olisi kuitenkin täysin tyydyttävää?
Klinkman: On mahdollista, mutta sitten se on ollut erittäin erittäin, erittäin matala hinta, ei ole tullu näin matala hinta vastaan mun aikana vaikka tämä on tunnin kasetti. Jos esimerkiksi verrataan tämä, että se sisältäis tunnin hinta ja olis 60 ööre kalliimpi kun ainoastaan tämä nolla niin se olis 3, sen nauhan osuus olis ollut noin 35 penniä täällä PDM E-60 kasetissa.
Syyttäjä: Kerroitte aikaisemmin tällaisesta Kaukoidän nauhalaatujen tasosta. Onko teillä kokemusta näistä Kaukoidän V-nolla kasettirungoista vuosilta 1991-92 oliko sieltä jotakin kasettirunkoihin liittyviä näkemyksiä verrattuna sanotaanko nyt kertomaanne Basffin tuotteisiin.
Klinkman: Varsinkin ne mitä tuli niin kun Hongkongista ja Kiinasta niin niiden hukkaprosentti oli sen verran iso, että kyllä se herätti monta kertaa kysymys, että kannattaisko se käyttää niitä koska ne vaihteli niin kovasti, että me tehtiin ne viis viime vuodet että me otettiin niitä Saksan kautta missä ne sitten tarkasti laadullisesti, että ne täytti sit ne vaatimukset mitä meillä oli. Ennen sitä otettiin suoraan Hongkongista, mutta, saatiin mallit mitkä oli ihan ok sitten kun konteinari tuli niin se oli aivan toista laatua.
Syyttäjä: Osaatteko arvioida sitä hukkaprosenttia tässä viimeksi mainitussa tapauksessa omien havaintojenne perusteella.
Klinkman: Ne huonot?
Syyttäjä: Niin.
Klinkman: Meillä oli jopa tuhannesta meillä oli jopa, mä en muista kuinka monta sataa mutta se oli kaksisataa jotakin minkä mä muistan mikä oli niin kun ennätyksenä tuhannesta kasetista eli prosentuaalisesti niin jopa 20 jotain, 20-25 sanoisin.
Syyttäjä: Jos näin tarkastellaan jälkikäteen niin nauhapituuksia ja edelleenkin puhun vuodesta 1991-92 niin oliko niin kun valmistajan näkökulmasta kannattavuudessa eroja kun ajatellaan myöskin, että tuote täytyy saada markkinoille myytyä sillä, että minkä pituista nauhaa valmistettiin.
Klinkman: Esimerkiksi Basfin semmoinen myyntivaltti mitä ne käytti oli, että ne sanoi, että niillä on kolmen tunnin kasetti, mutta niillä oli lisätty sit siihen neljä – kuusi minuuttia mikä tuli kaupanpäälle, koska niin kun ne sano, että monta kertaa kun nauhoitetaan kaks filmiä tv:stä niin kaikkien jatkojen kanssa niin vaikka se on mainittu, että filmi on 90 minuuttia pitkä niin se on monta kertaa esimerkiksi 95 minuuttia niin sen takia ne on laittanu sen vähän pitempi, että ne saa sitten kaks filmiä mahtumaan ja varsinkin Basf teki tätä. Monet muut todettiin että vaikka se pitäis olla kolmetuntinen niin se oli alle kolmetuntista materiaalia niissä.
Syyttäjä: Jos valmistajan kannalta tarkastellaan lähinnä tuotteen kannattavuutta siis valmistustoiminnan kannattavuutta verrattuna tähän 180 kasettiin ja sitten tällaisia sanotaanko määrämittakasetteja joko siitä alas taikka ylöspäin niin oliko tapahtuma aikaan siinä kannattavuudessa eroa eli millä hinnalla pystyttiin sitten myymään sanotaanko ammattikäyttäjille kasetteja verrattuna tähän 180 kasettiin.
Klinkman: Voitteko vielä niin kun ~ siis ~
|